Paimion parantolan opastettu kierros

Mikä mielenkiintoinen aikamatka olikaan Paimion parantolan opastettu kierros! Pyyhälsimme paikalle pitkäperjantaina - sinä ainoana pääsiäispyhänä, kun aurinko ei paistanut kirkkaasti, joten parantolan upeana hehkuva keltainen jäi kokematta auringonhohteessa. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä kierros oli sangen mielenkiintoinen!

Paimion parantola on rakennettu lähes sata vuotta sitten ja arkkitehteinä ovat toimineet Aino Aalto Alvar-puolisoineen. Parantolasta löytyy yhdestä jos toisesta yksityiskohdasta tai laajemmastakin kokonaisuudesta Aalloille tuttua - noh, aaltomaista linjaa. Se sopiikin mainiosti nimenomaan tuberkuloosi-parantolaan, jossa tilat oli pidettävä siisteinä, joten turhista terävistä kulmista oli luovuttu jo suunnitteluvaiheessa.

Meidän kierroksemme kesti 90 minuuttia, mutta olisin voinut kuunnella mielenkiintoisia tarinoita parantolan arjesta ja elosta vielä pitempäänkin. Tarjolla olisi ollut myös suljetut ovet -kierros, mutta koska en juuri ollut käynyt parantolassa avoimillakaan ovilla, tartuimme ensimmäisellä kierroksella tähän Paimion parantolan arkeen, arkkitehtuuriin ja innovaatioihin keskittyvään kierrokseen.

Rakennus on valtava ja se on upea. Värit, muodot ja sen historia tekevät siitä jopa henkeäsalpaavan (heh). Ihastelin myös arkkitehtien sananvaltaa kokonaisen sairaalan suunnittelussa: Aallot olivat paitsi todella saaneet oman kädenjälkensä näkyviin myös ajatelleet potilaiden terveydentilaa ja jopa siivoojien työtaakan pienentämistä suunnitellessaan tämän valtavan kompleksin toimivuutta. Ja ne värit, ne värit! Ne pitää kokea luonnossa: hehkuva keltainen, männystä inspiraationsa saanut oranssi ja tietenkin Paimion sininen.

Vaikka tuberkuloosipotilailla oli varmasti pitkä ja rankka toipumistie edessään, arki parantolassa kuulosti ainakin näin sata vuotta myöhemmin sangen hauskalta, mielenkiintoiselta ja elämänhaluiselta. Kierros valotti paljon potilaiden elämää, hierarkiaa ja arkea, ja antoipa se selityksen muun muassa sanalle “lumpsuttelu”.

Tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi kierroksekseni Paimion parantolassa, sillä tarjolla on muitakin mielenkiintoisia opastuksia, kuten jo mainitsemani suljetut ovet tai rooliopastus!

Previous
Previous

Lempeyden ja valon retriitti Läxyn tilalla

Next
Next

Petrushka, eli miten Maagikko menetti mahtinsa Aurinkobaletissa